Painting tutorial: David Bowie
Maalasin vastikää edesmenneestä rock-legendasta David Bowiesta muotokuvan. Otin valokuvia työn eri vaiheista, joista koostin oheisen kuvakollaasin. Tekniikka ei ole täydellinen, eikä helpoin, mutta itselleni luontevin. Olen tutkinut sitä paljon, kokeillut ja epäonnistunut lukuisia kertoja. Jos joku olisi opettanut minulle värioppia ja maalaustekniikkaa, kenties tuhansia tunteja olisi säästynyt.
Siksi haluan jakaa nämä teille. Tekniikkaa saa rohkeasti käyttää, mikäli siitä on apua. Se että voin kertoa opettelemistani tekniikoista teille, ja siten myös auttaa muitakin taiteen parissa harrastavia, on minulle suurin palkinto. Kertokaa kokemuksia, kommentoikaa ja kokeilkaa! Saa myös jakaa :)
Sitten maalauksen pariin:
1. Huolehdi, että tehty piirustus on oikein. Helpottaakseni kohteen sijoittamista kankaalle piirrän puoliväliin ristikon. Muita apuviivoja en käytä. En myöskään koskaan mittaa kynällä kohdettani vaan käytän silmämääräistä arviointia (kerron siitä tekniikasta tarkemmin joskus muulloin). Piirustuksen jälkeen pohjustan kankaan jossain tumman sävyllä. Vaikka itse muotokuva on öljyvärimaalaus, käytän usein akryylimaalia pohjustuksessa (kuivumisaika nopeampi). Huolehdi että pohjamaali on varmasti kuivunut ennen kuin jatkat.
2.-3. Seuraavaksi alan hahmotella erilaisilla värisävyillä ja tummuusasteilla muotokuvaa. Jaan värisävyt mielessäni karkeasti kahtia: Varjot ja valot. Varjot ovat lämpimiä ja valot kylmiä. Varjot (eli lämpimät) jaan vielä kolmeen eri asteeseen: Valoisin varjo on lämmin, seuraavaksi varjoisin on kuuma ja kaikista varjoisin on tulikuuma. Seuraavaksi vuorossa ovat valoisat sävyt: Luonnollinen valo on neutraali (ihonväri), valoisampi valo viileä ja valoisin väri kylmä. Tehokeinona käytän viimeistelyssä usein vielä jääkylmää. Lisäksi janan molemmissa päissä on musta ja valkoinen (nekin aina värisekoitteita).
Ovatko varjot, valot, kylmät, ja lämpimät nyt onnellisesti sekaisin sekä mielessä että paletilla? Helpottaakseeni niiden muistamista olen antanut jokaiselle käyttämälleni värisävylle pelikortin nimen. David Bowien ihonväri (luonnollinen valo eli neutraali) on Hertta 7.
Sekoitetaan pakkaa vielä entisestään muutamalla jutulla: kasvoihin osuu valoja, joiden voimakkuus ja lämpötila vaihtelee. Maalatessa nämä valo-varjoalueet pitää ottaa huomioon ja murtaa korttipakan koodia. Varjosta tuleekin viileä ja valosta lämmin. Lisäksi kasvojen eri osilla on luontaisesti erilaisia värialueita. Kannattaa muistaa ainakin nämä perussäännöt: nenä ja korvat ovat aina punaiset, aina. Silmänaluset ovat aina kylmän siniset ja punaiset. Alueisiin osuva valo voi toki muuttaa näitä.
Värikylläisyys merkitsee töissäni valtavasti. Tavoittelen aina mahdollisimman kylläisiä värejä, jotta lopputuloksesta tulisi raikas ja uniikki. Sekoittaessa värejä käytän 1-4 eri väriä, useimmiten kolmea. Vähentääkseni tiettyjen alueiden merkitystä katsojan silmissä, vähennän sen värikylläisyyttä. Näin tapahtuu luonnollisesti myös varjoalueissa, mutta tekniikkaani kuuluu tehdä joskus juuri päinvastoin: lisään kylläisyyttä varjoalueilla. Se saa koko teoksen hehkumaan!
Huomaatteko, väreissä on huomioitava valtava määrä tekijöitä yhtä aikaa, joten keskittymisen on oltava äärimmäisen huolellista. Minimoin häiriötekijät kuuntelemalla äänikirjaa tai musiikkia. Aina maalatessani erityisen keskittyneesti kuljen mielessäni tiettyjä matkareittejä. Matkareittien varrella pelaan väreillä korttipeliä, jossa tavoittelen valttikorttia. Ihonväri on aina valtti. Se auttaa minua pysymään alkuperäisessä suunnitelmassa koko maalausprosessin ajan.
4. Tässä yksityiskohdassa näkyy kuinka vähän itse asiassa värialueet menevät toistensa päälle työn alkuvaiheessa. Jokaiselle värille tuntuu löytyvän ikään kuin oma paikkansa iholla. Tärkeää: Pyrin välttämään vedon suunnalla muotojen piirtämistä. Vedän mielummin siveltimellä täysin päinvastaiseen suuntaan. Muuten värit alkavat muodostamaan iholle eräänlaisia polkuja, jotka lopputuloksessa näyttävät hullunkurisilta väriliuskilta / puroilta / vetoketjuilta. Mitä lyhyempi siveltimen veto, sitä parempi.
5.-6. Työn viimeisessä vaiheessa alan lisätä "ulointa ihokerrosta”. Alle jää kuultamaan värikerrosten alta ja välistä erilaisia sävyjä, joita työn alkuvaiheessa olen lisännyt. Tässä vaiheessa on tärkeää malttaa mielensä eikä maalata koko muotokuvaa uudelleen täyteen. Se voi pahimmillaan peittää hyvän alkumaalauksen. Intuitio katoaa ja maalauksesta tulee ylityöstetty. Maalauksen kuuluukin olla maalauksen näköinen tulkinta. Jätä virheet ja anna niiden elää.
Prosessikuvien lopussa on muutama yksityiskohta, joihin olen erityisen tyytyväinen tässä Bowien maalauksessa. Ensimmäisessä kuvassa onnistuin työstämään sormien valon ja piirustuksen mielestäni aika mukavan näköiseksi. Korostin etusormen jännitystä hieman normaalia suuremmalla kaarella ja piirsin selkeän rajan leuan ja sormien välille. Realismi on kaukana, mutta vaikutelma aito.
Korvat harvoin ovat merkitseviä henkilön tunnistettavuuden kannalta, mutta niillä saa yllättävän paljon tunnetta kuvaan mukaan. Korvissa kylmät ja lämpimät elävät rinnakkain leikkien. Tässä kuvassa näkyy kuinka vähän itse asiassa korvia olen maalannut (tyhjiä kohtia löytyy), mutta kuinka uskottavan niistä silti saa.
Kuvakollaasin viimeisenä kuvana on Bowien ikoninen oikea silmä. Se oli hauska maalata. Silmissä onnistuminen on ennen kaikkea piirustuksesta kiinni. Pienikin virhe piirustuksessa saa helposti katseen näyttämään väärin. Ihmisen silmissä on kuitenkin yksi pieni salaisuus, jonka olen löytänyt: kannattaa etsiä karsastus. Silmistä voisin kirjoittaa myöhemmin enemmän.
Voisin analysoida työtä loputtomiin. Näen valtavasti virheitä, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Perfektionimi ei ole taiteessa hyväksi. On otettava oppi ja siirryttävä eteenpäin uusiin maalauksiin.
-Heikki