Taiteilijasta taideyrittäjäksi
Helsingin Sanomien haastattelussa 3.6.2015 uusi kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen toivoo, että ihmiset tukisivat niukkatuloisia taiteilijoita ostamalla heidän taidettaan. Taideyrittäjyyden näkökulmasta ministeriltä hieno keskustelunavaus. Uskon että taideteokset myisivät paremmin, mikäli taiteilijoita kannustettaisiin yrittäjyyteen ja markkinointiin. Heidän työnsä voisivat siirtyä häkkivarastoista tavallisten suomalaisten seinille tuomaan persoonallista ilmettä koteihin. Ilahduttamaan, viihdyttämään ja tarinoimaan. Eikös siinä taiteessa lopulta ole kyse: tunteiden herättämisessä katsojassa ja kokijassa? Vaikka taideteos itsessään on arvokas, eikä aina kaupanteon kohde, tarvitsee se silti elääkseen yleisönsä. Markkinointi ja nykyaikaisten kanavien hyödyntäminen eivät muuta itse taidetta, mutta auttavat löytämään ihmiset taiteen ympärille.
Suomessa tie taiteilijaksi on tehty kiviseksi. Minulle on sanottu, että ensin pitäisi hankkia alalle sopiva koulutus. Opintojen jälkeen ansaitsisin riittävästi pisteitä, jotta voisin hakea taiteilijayhdistyksen jäseneksi. Taideyhdistyksen jäsenenä kuulisin vihdoin minulle sopivista näyttelyistä ja saisin helpommin taidettani esille. Kun lopulta saan kiinnityksen galleriaan, voin hakea taiteilijan apurahaa vuoden-kahden päässä olevaan näyttelyyn. Käytännössä siis vain alan koulutus ja muiden taiteilijoiden arvostus mahdollistavat näkyvyyden – apuraha toimeentulon.
Olen itse valinnut toisenlaisen polun. Ideoita pyörii erilaisista yhteistyömalleista, itenäisistä pop-up -gallerioista ja taidekokonaisuuksista. Kaiken kaupallisuuden keskelläkään en aio unohtaa taiteen historiaa, perinteitä, menetelmiä, mutten myöskään katsojaa. Minulle taide on ensisijaisesti palvelua omalle yleisölleni. Jaan ja kommunikoin ahkeraan sosiaalisessa mediassa. Haluan tehdä taidetta myös heille, jotka eivät sitä gallerioissa kohtaa.
”Sanni” akryyli kankaalle 24x33cm. Heikki Sivonen 2015.